Tuleva lääkäri

Aattelin pyörähtää pikasesti kertomassa, miten ensimmäinen kouluviikko meni. Eka päivä oli henkisesti aikamoista tuskaa, ko en oikein tienny miten päin olla, tai minne mennä. Pari kertaa olin väärän luokan tunnilla, mutta ei se mittään, en mie niistä kuitenkaan mittään ymmärtäny.

Viimistään koulussa sen huomaa, että ihmiset on ihan erilaisia. Koulu on pikkunen, mutta ääntä on paljon, kaikki häslää ja pälpättää ja riehuu ja kahviossa tunnelma on jo ihan ko tosi tärkeän jalkkisottelun katsomossa. Heti tuli paljon väkeä juttelemaan ja kyselemään, hetkeäkkään ei tarvi/pysty olla hiljaa tai yksinään. Tulin siihen tulokseen, että niin paljon ko mie tykkäänki latinomeiningistä, nii suomiveri tuppaa vetämään väsyneeksi aina välillä. Ehkä se toimii niinkö lihastreeni, että mitä enemmän hälisee koko päivän ja illalla kaatuu sänkyyn, nii seuraavana päivänä jaksaa aina vähän enemmän.

Sääntöjä on paljon. Muilla oli hauskaa, ko joku opettaja tuli luokkaan ja alko huomautteleen muutamille pojille, että sinun ja sinun pittää leikata hiukset ja mulla suurinpiirtein suu loksahti auki. Siis oikeasti! Ja portaikossa on aamupalan (n. klo 11 koulussa) jälkeen vartijat roskiksien kanssa ja mitään mitä on ostanu, ei saa viiä ylös. Salakuljettajiaki löytyy, mutta se näkyy olevan taitolaji.

Seuraavat päivät meni aina vaan paremmin ja paremmin ko sanoin, että haluan olla pelkästään kolmosluokkalaisten kans ja minut lykättiin sitte lääkäriksi opiskelevien luokkaan. Kemiaa, matikkaa, mikrobiologiaa... just minun juttu, eikö niin. Perjantainaki leikeltiin lehmän, sian ja kanan sydämiä ja ei siinä kauan menny ko multa liki lähti taju. Siinä sitä sitte koriskentän laiassa koittaa hengitellä syvään otsa hiestä märkänä ja saaha sen hajun pois käsistä.

Vaikka en mie edelleenkään paljoa ees ymmärrä, koitan vaan olla häiriköimättä. Tosin meän biologianope muistuttaa toooooooooosi paljon biologianopea Tyllillä, jotku tietää kuinka mahtava tyyppi se on. Se on siis niin paljon saman olonen ko olla voi. Ja se vielä piirteli mahtavia kuvia taululle jotta mieki pysyisin kärryillä, että missä mennään ja kyllä se paljon auttoki. Tyylikäs kala taululle korostettuna mahtavalla englannilla "fwISSHH". Hauskaa oli!

Vähän paha sanoa että kaveeraa tiettyjen tyyppien kanssa, koska kaikki on kaikkien kanssa, mutta se on semmonen iso lauma ihmisiä, joitten kanssa mie pyörin. Mutta tosiaan kuka tahansa saattaa pyrähtää jutteleen sulle ja ensimmäiselle viikolle tuli kolme bilekutsuaki, joista tosin pääsin vaan yksiin.

Tämmöstä täällä, lihotaan hitaasti, mutta varmasti. Siis kuka lähtee porukalla yheltä yöllä syömään tacoja? Kuka ostaa kupin nuudeleita neljältä aamulla? Kuka tillaa ison pitsan iltapalaksi yheltätoista? Entä kuka tullee samaan aikaan kylään hampurilaisten kanssa? No meksikolaiset<3