Viimeisiä hetkiä

Uuups mie olen laiminlyony taman blogin todella julman kylmasti eika oo enaa tullu kirjoteltua. Mulla on enaa kaks viikkoa aikaa Meksikossa!!! Wau en ikina uskois. Eika se tunnu niinko ois menny kauan aikaa ja vihdoin ja viimein paasee Suomeen, paremminki koko vuosi on vahan niinko uni, enka mie ikina lahtenykkaan. Vaihtareita on pikkuhiljaa alkanu palailla kotimaihinsa ja joka laksiaisten jalkeen Tepic on vahan hiljasempi. Onhan mulle minun meksikolaiset kaverit alyttoman tarkeita ja rakkaita, mutta vaihtareitten kanssa me oltiin samaa perhetta ja pyorittiin joka paiva.



Mullekki on jo yhet laksiaisjuhlat vietetty ja oli kylla upein yllatys ikina. Koulun valmistujaisten jalkeen oli tiedossa tavallinen klubi-ilta kavereitten kesken, mutta eikohan se sitten paljastu etta koko minun koulun kolmas aste oli paikalla ja paasylipuissa luki "fiesta sorpresa de despedida de Anisa", eli "yllatysjuhla Anisan jaahyvaiseksi". Nama oli alkaneet jarjestamaan mulle laksiaisjuhlaa jo viikkoja aikasemmin eika mulla ollu aavistustakaan. Siina vaiheessa asia valkeni ko laskettiin se valkoinen juttu tai kangas (mikahan sen nimi ois) klubilla koko vaen edessa ja pistettiin video pyorimaan. Siina oli kuvia minun koko vuodesta koulussa ja minun kavereista ja kaikesta mita me tehtiin yhessa, seka niitten ajatuksia ja terveisia. Ei siina onnistunu itkua pidattelemaan.

Valmistujaisjuhlassa laulettiin kovaa ja korkealta Karhuveljeni Koda -elokuvan kappaletta

Kaikille sita tulee sanottua etta en mie viela halua palata Suomeen, mutta se on oikeastaan aika ristiriitasta koska ei Tepic ole enaa samanlainen ens syksyna. Minun kaverit lahtee yliopistoon eri puolelle Meksikoa ja vaihtareita ei enaa ole. Niin etta ajatus jaamisesta on aika yksinainen ja tottakai mulla on jo Suomeen ikava. Kaikkia ihmisia ja maisemia arvostaa aika paljon enemman kun niita ei ole nahny koko vuoteen. Ei silla, olen mie ahkerasti koittanu jo tutkia mitenhan vois seuraavaksi paasta taas maailmalle. Niita mahollisuuksia on niin paljon ja toivottavasti espanjan kieli avais uusia ovia.


Meksikoa mie tunnen varmaan jo enemman ko Suomea, silla lahdin elamani reissulle, Ruta Mayalle koko piirin vaihtareitten kanssa. En mie edes jaksa alkaa kuvailemaan kaikkea mita nahtiin, matkustettiin bussilla kuukauden ajan aina Cancuniin asti ja joka paiva oli vuorossa muutama arkeologinen alue, intiaanikyla, historiallinen kaupunki, vesiputous tai muu Meksikon ihme. Tama on niin valtava, kaunis ja monipuolinen maa, etta se taytyy oikeasti nahda omin silmin. Jo pelkastaan melkein 50:n vaihtarin kanssa matkustaminen oli upeaa sinansa silla moniko on taistellu henkeen ja vereen siita ketka mahtuvat bussin lattialle nukkumaan, mika elokuva pistetaan seuraavaksi tai lauletaanko nyt taysilla portugaliksi, saksaksi vai edes yhden kerran englanniksi. Pikkuhiljaa silla ei ole enaa ees valia, koska kaikki jo osaa samat laulut ulkoa unissaanki, elokuvat on kaikki nahty joten mielummin joku ottaa bussin mikrofonin ja alkaa pitamaan puhetta ja kuka nyt nukkumiseen tuhlais aikaa. Tassa on viela muutamia niista tuhansista kuvista reissulta:

Ihan kohta nahaan sitten Suomessa! Jos on toiveita tuliaisiksi, niin niita kannattaa pistaa jo kiireella.
Halejaa!

Mehikon talvi

En ees alkanu laskemaan noita päiviä mitä on menny kirjottamatta. Jossaki vaiheessa vaan pikkuhiljaa aloin elämään enemmän ja enemmän Meksikossa ja Suomi jäi täysin taka-alalle. Eikä sillä että se ois huono asia, näinhän sitä kotiutuu, eikä enää vaan oikein saa revittyä aikaa kirjotteluun.

Perhettäki tuli vaihettua jo varmaan kuukauden päivät sitte. Nykysessä mulla on kaks velipoikaa, joista toinen on Saksassa vaihdossa ja toinen on sitte 12-vuotias nuorimies. Itteasiassa pikkuveli on aivan kikseissään ko sai siskon joka sillon tällön viihtyy ihan loistavasti pleikkarin ääressä zombeja murhaamassa. Sano vain, että aikasemmin haaveili, että saksalais- tai brasilialaispoika päätyis sen perheeseen, mutta nyt ei kuulemma enää haittaa.

Uus perhe, ihan turha kysyä mitä mie oikein touhuan...

Jeeeeei koko rotarysakki!! <3

Muutenki koko suhtautuminen minuun tässä perheessä on eri, koska ensimmäinen perhe kohteli minua paljon enemmän lapsena. Sen kyllä ymmärtää täysin, koska sillon ko mie tulin Meksikoon, miehän olin täysin avuton ja säikky ja eksyny ja ei ihme että sen takia ensimmäinen perhe on mulle edelleenki tosi tärkeä ja siellä on tullu vierailtua aina ko vaan löytyy jostaki aikaa.

 Meillä oli eräänlainen juhla, jonka jälkeen matkalaukut vaihto autoa ja lähettiin uusien perheitten matkaan. Ne matkalaukut... siis mitä ihmettä täällä oikeen tapahtuu, montakohan muovipussia minun pitikään raahata kampetta vielä laukkujen lisäksi?! Juhlassa laulettiin jo ennakolta tuleville synttärisankareille, itkettiin urakalla ensimmäisen perheen perään ja kuunneltiin uuestaan ja uuestaan miten mahtava Pachugan reissu olikaan ollu. Se oli semmonen kaikkien Meksikon vaihtareitten kokoontuminen Mexico Cityn lähellä. Mie, puolantyttö ja belgiantyttö jätettiin tuo reissu väliin, mutta sen sijaan pistettiinki kokaten ja on siis pakko sanoa, että Belgiassa ihan oikeasti ymmärretään suklaan päälle...

Nyt on sitte joululoma jo tosi pitkällä, tämä taitaa olla minun kolmas viikko lomilla, koska päättökokeiden aikaanhan tämä tyttö ei enää tee koulussa mittään. Lomista ollaan otettu kaikki irti, vaikkakaan joululta tämä ei tunnu. Kylmähän täällä on mutta se tarkottaa sitä, että illalla lämpö laskee 20 asteeseen ja kaikki kulkee toppatakeissa pipo päässä. Lunta nyt ei tietenkään ole, vaikka pistettiinhän tänne yks luistelurata. Siellä on sitte tungosta jo tuntia ennen aukeamista aina iltamyöhään saakka. Mekihän kerättiin sitte rohkeuden rippeet ja lähettiin sinne taistelutantereen keskelle ja menihän siinä kivasti neljä viis tuntia, luisteltua tuli semmoset 15 minuuttia, mikä annettiin. Siitäki huolimatta se kannatti, thaimaantyttö pääsi ensimmäistä kertaa jäälle.

Tulihan tässä lomilla käytyä Pitbullin keikallaki Guadalaharassa. Mie ja puolantyttö hypättiin bussiin ja asuttiin muitten vaihtareitten luona. Perjantaina kierreltiin moikkaamassa tätä meiän suurta vaihtariperhettä ja lauantai-iltana oli sitte konsertti monien muitten vaihtareitten kans. Meillä oli halvimmat maholliset paikat, mutta jostaki syystä yläkatsomo suljettiin ja meiät siirrettiin paaljon paljon lähemmäs kaks kertaa kalliimmille paikoille. Ei ainakaa harmittanu...Tunnelma oli kyllä loistava, mie oon aina halunnu tietää millanen on valtava konsertti valtavassa suurkaupungissa. Konsertin jälkeen tuli vielä pyörähettyä yhellä Guadalaharan salsaklubeista. Tanssitaidot nyt on mitä on mutta klubi oli siis ihan ko elokuvista. Mahtava reissu, vaikka seuraavana päivänä oliki Tepicissä Suomi-esitelmä kahen tunnin yöunien jälkeen.

Mitäs muuta, tätä aikaa on kulunu niin paljon, että kaikesta nyt on ihan mahoton kertoa. Minun espanja alkaa olla parempaa ko suomenkieli. Ei ehkä vielä parempaa ko sanavarasto on niin pieni, mutta nyt minun pittää hirveästi miettiä kaikenmaailman lauserakenteita ko yrittää kirjottaa suomeksi. Ja edelleenki niitä on semmosia sanontoja espanjaksi joita ei vaan voi kääntää ja se aiheuttaa ylimääräsiä harmaita hiuksia. Mie kans näin tosi pöljän unen, jossa mie olin jo Suomessa ja minut esiteltiin joillekki ihmisille, mutta tietenki ilman mitään poskipusuja tai small talkia. Se tuntu niin hullunkuriselta ja pisti miettiin oikeasti näitten merkitystä. Ne on jo niin arkipäivää, että ei sitä oo huomannu, mutta kun tulee esimerkiksi juhlaan, ihan sama tunteeko ketään vai ei, niin ensimmäisenä on vuorossa poskipusut koko konkkaronkalle. Välillä se tuntuu turhalta, mutta nyt ko miettii nii se aina rikkoo jään ja sen jälkeen sitä voi alkaa jutella kenen kanssa haluaa, ei nämä turhia ujostele. Eli oon jo pikkuhiljaa alkanu kuvitella millanenhan kulttuurishokki siinä sitte tulee ko palaa takasi Suomeen.

No tämmöstä tässä, huvittais kirjottaa lisää, mutta ei sitä kukaan jaksa lukea. Ehkä mie taian päivitellä seuraavassa Lounais Lapin kolumnissa, että onko sitä ny suomalainen vai meksikolainen, säästetään se saarna sinne. Paaaaaaljon paljon terkkuja ja haleja ja kaikkea mahollista sinne rakkaille ja hyvää joulua kans, jos ei ennen aattoa tuu kirjoteltua mitään!! Pipareitaki on tullu leivottua, vaikkaki vaahterisiirapista, ja ne menee kuulkaa kuumille kiville.

Ps. meinasin laittaa enemmän kuvia, mutta ko pelkästään Guadalaharasta niitä on yli 400 niin mie tylsistyin aika äkkiä niitten seulomisessa. Myöhemmin katotaan kuvat läpi, ko tuun takasi Suomeen. ;D

Vivaaa Mexico!

Okei nöyrimmät anteeksipyyntöni koko Suomen kansalle, heko heko ihan ko multa löytyis niin paljon lukijoita! x) Mie olen laiminlyöny tämän tosi pahasti, aika on vaan kulunu ko siivillä ja on tullu tehtyä vaikka ja mitä. Nyt tulee vähäsen tekstiä, lähinnä ruuasta ja koulusta ja paaaaaljon kuvia. Niistä saa sitte päätellä, mitä täällä on tapahtunu, koska kaikesta en jaksa kirjottaa eikä kukaan jaksa lukea. ;)

Jatkossaki saatan jatkaa laiskalla linjalla, koska tattadadaaaa mulla alkaa oma kolumnisarja Lounais Lapissa!! Joten mie panostan enemmän siihen ja tänne laitan sitte taas kuvia ja tekstiä siinä sivussa.

Ja asiaan. Vähän saarnaan näistä fiestoista, ko äippäkulta vihjasi, että mulla on aikamoista biletystä tämä blogi ja tosiaan vissiin siitä saa jo semmosen kuvan. Elikkä pikkusen haluan selventää itteäni: Meksikolaiset pistää paljon pystyyn semmosia, että kokoonnutaan vaan porukalla jonnekki, monesti koko perheen voimin, syömään ja puhumaan ja nauramaan ja näin poispäin. Sitte nuoret kerääntyy omaan nurkkaan, lapset omaansa ja aikuset omaansa. Näitä on usein ja sama voi olla ihan kaveriporukallaki ja näin. Nimi on yksi ja sama fiesta, mutta se ei välttämättä tarkota mitään rajua biletystä, miten sen monesti ymmärtää. Klubit on asia erikseen. Näistä fiestoista tulee sitte kirjotettuaki, koska ne hauskimmat tilanteet ja muistot kerääntyy monesti just sillon ko ollaan porukalla. :)<3

Mitäs muuta? Joko mie selitin että minun tacokokeilut on laajentunu? Veli tilasi päästä ja AIVOISTA tehtyjä tacoja ja tarjosi mulle ja mie pahaa-aavistamattomana maistoin. Noita päätacoja kyllä syö mutta ne aivot...!  Toista kertaa en sen ruokiin koske. Vielä löytyis tacoja silmistäki ja minun host-isä kyllä syö niitä oikein mielellään mutta siinä menee minun kokeilunhalun raja.

itsenäisyyspäivän, korjaan yön viettoon. :D muuten meksikolaisittain, mutta kengät vähän pistää silmään..

Viva mexico!!!<3

Koulussa seittämän aamut on edelleen tuskaa, luulis että tähän mennessä ois jo tottunu, mutta ei. Oon näköjään tullu host-äitiini. :P Meillä oli koerysäys tässä joku aika sitte ja pakko sanoa että en mie ymmärtäny niistä kyllä hölkäsen pöläystä. Paitsi se mahtava terveystiedon ja mikrobiologian opettaja kylläki tuli vaivihkaa ja näytti mulle ne oikeat vastaukset ja sitte ko tuli palautusten aika nii kailotti kovaan ääneen kuinka Anisa sai kympin. Ja muut oikeasti usko sen! Vetipähän ainaki hiljaseksi vähäksi aikaa (huom vaan vähäksi aikaa, ei meksikolaiset ole ikinä hiljaa<3)

Ilmeet jyrää -.-

Meidän suuuren suuri vahtariperhe<3

Ilmatki alkaa ehkä tässä pikkuhiljaa viiletä mutta se tarkottaa sitä, että asteita on noin 25 eikä yli kolmekymmentä. Ykski poika tuli pipo päässä kouluun, samanlainen ko mulla on ollu joskus ala-asteella, ihan letit ja tupsut ja kaikki. Vaikka on luokissa kyllä järkyttävän kylmä noitten ventilatoreitten (en oikeesti millään saa päähän mikä se on suomeksi!!! Ilmastointi? ei se se ole...) takia. Ihmiset tulee huopien kanssa ja mulla on ikävä kunnon farkkuja.

Pitkä keskustelu koulussa meillä oli joulupukista, ko mie näytin kartalta että täällä asun mie ja täällä asuu Joulupukki. Ei maantiedon tunnista tullu mitään ko puoli luokkaa kyselee silmät pyöreinä, että jakaako se oikeasti lahjat ja mie koitan päätellä että kysyykö ne nyt ihan tosissaan vai ei. Ja jos ne on tosissaan, niin pitäiskö tässä itkeä vai nauraa. Höppänät<3

maisemia maisemia Zihuatanejosta

que rico<3 kaikki muu on hyvää paitsi mustekala ei mene alas vaikka mikä olis

minun piña colada :D

Tässä nyt on valittuja paloja.. Facestä löytyy lisää ja tästä etäänpäin lupaan olla ahkerampi ^^. Ja hei muuten menin mie nyt kuitenki koskemaan sen velipojan ruokiin ko tarjolla oli kanansydämiä... En jaksa tarkistaa mitä kaikkea tuli kirjotettua, ko tämä tyttö lähtee nyt nukkumaan. Öitä, terkkuja, haleja, pusuja, mitä sitä ny keksis!! :D

VAROKAA! vaihtareita vapaana!!

Vaihtarit JYRÄÄ!! :D ko kasataan noin kolmisenkymmentä enemmän tai vähemmän höperöä ihmistä joka puolelta maailmaa nii hauskuus on taattu! Oltiin viikonloppuna toisen kerran Guadalaharassa mutta tällä kertaa vaihtareitten kanssa kaikkialta meiän piiristä 4150. Tepicistä, Guadalaharasta, Mazatlanista, Puerto Vallartassa (ne onnekkaat<3) ja näin poispäin.

Asuttiin toisten vaihtareitten perheissä ja ensin mentiin perjantaiyönä yhen barasilialaisen vaihtarin bileisiin, parin tunnin yöunet ja lauantaina aamukaheksaksi rotareitten aamupalamuotoseen kokoukseen, jossa oli karkeasti arvioituna parisataa ihmistä. Siellä sitte kaikki vaihtarit silmäpussien kans ja ainaki meiän pöytä keskitty kaikkeen muuhun ko siihen mitä etupenkissä luennoitiin. Sen jälkeen sitte turistibussilla parin tunnin ajelulle ympäri Guadalaharaa ja sen jälkeen ihan vaan juttelemaan, tanssimaan ja syömään porukalla. En taatusti ollu ainoa joka laski jo päiviä siihen ko seuraavan kerran ollaan taas koko porukka yhessä.<3

Sunnuntaina käytiin sitte perheen voimin rannalla syömässä simpukoita tai ostereita vai mitä ne nyt on.. Kyllä niitä nyt nälkään syö... ;D Mutta tosi mielenkiintosta miten ne sukeltaa niitä pari kertaa viikossa noin neljän metrin syvyydestä ilman mitään happilaitteita ja sitte aukoo porukalla rannalla kaikessa rauhassa ja kuuntelee musiikkia ja rupattelee. Siinä on minun unelma-ammatti!

merileijonat vaihtarityyliin kilojen kera

Jaa-a kunnon rantaviikonloppu takana vaihtriporukan kans ja tässä sitä yritetään toipua.. meillä oli siis ihan hemmetin hauska leiri, jossa selitettiin pari tuntia rotaryn sääntöjä ja loput kolme päivää uitiin, bailattiin, uitiin, syötiin ja leikittiin ja uitiin vähän lissää. Oltiin tuolla Puerto Vallartan lähellä isossa hotellissa, jossa sai yhellä rannekkeella syyä minkä jakso, uia minkä jakso ja tanssia minkä jakso. Oli merenranta, uima-altaita, ravintola ja disko, että hyvin menee. Hauskaa oli ja erityisen hyvin mie tuun toimeen Belgian ja Puolan likkojen kans. Mutta kyllä mie silti viihyn vielä paremmin meksikolaisten kans, ne yksinkertasesti puhuu ja nauraa enemmän. Noh ne neljä brasilialaista on ihania, harmi vaan että mie en ymmärrä portugalia..

kuten huomaatte nii porukka on aika tyttövaltanen mutta ei se kuulemma haittaa.. ^^

ja seuraavana säätiedotus: niin kuuma että poltat otsasi ja päänahan ja sisällä hotellihuoneessa 27 astetta on ihan järettömän kylmä!!!

moniko on saanu seuraksi tanssilattialle ryhmän ammattitanssijoita? huh ko kuuma näin yhtäkkiä...

ekana päivänä minun keisari-idea lähteä uimaan samantien vaatteet päällä.. siitäpä sitte innostu koko sakki :D

ilmeeeeeeet..... tiedän -.- mutta näytän tosi paljon äitiltä, vai mitä? tai ehkä mie vaan kuvittelen ko on ikävä<3

Hei miks ihmeesässä suomenkielessä ei oo Meksikon fraaseja, mulla on kuulkaa vaikeuksia ilmasta itteäni! Nyt aletaan olla siinä pisteessä että mie puhun kohta paremmin espanjaa ko englantia. Tai no mulla on laajempi sanavarasto englannissa mutta espanja on paljon automaattisempi ja luontevampi ja tietenki kauniimpi <3.

Mitäs muuta.. Koulussa menee hyvin ja kaverit on ihania<3 Välillä meän jutut on kyllä niin lapsellisia ko olla voi mutta ainaki on hauskaa. Ja meillä oli kuulkaa piitkä tinka siitä, että ei saunassa voi olla enemmän ko 40 astetta ja lopulta siihen vedettiin sitte opettajaki mukaan.. En sitte tiiä joko meni perille, mutta ainaki ne aattelee että suomalaiset on enemmän tai vähemmän sekasin<3. Muutenki mie alan sopeutua meksikolaiseen kulttuuriin eli toiselta kantilta ollaan älyttömän suorasukasia ja juorutaan kaikenmaailman kaimojen serkkujen asiat, mutta toiselta kantilta niiin kohteliaita ja koko ajan halailemassa ja tunteilemassa. Aii Meksiko<3

tässä näkee jonku verran tota koulupukua.. ton lisäksi on sinivihreä hame ja siniset sukat ja hengenvaarallisen liukkaat kengät, mikä on tullu koettua..

ehottomasti paras porukka koulusta<3 (taas ilme jyrää..)

Omituisten otusten kerho

Eilen vietettiin päivä huikean upeassa paikassa nimeltä Laguna Santa Maria. Se on järventapanen laguuni vuoristossa, jolla ei oo pohjaa! Siis vesi tulee maan sisältä, eikä kukaan tiiä kuinka syvä se oikein on. Karmivaa. Mutta vesi oli melkeen kuumaa ja laguuni melkonen kaunotar ja ko on kyse meksikolaisista nii ruoka tietenki järettömän hyvää. Ensin syömään, sitte hyppimään 5m korkeilta kallioilta.

Muuten täydellinen reissu, mutta kuka ui tarantellojen kans?! Eka kerta ko nään semmosen luonnossa ja toista kertaa en halua kokea... Jep rakas serkkuseni, sie et selviäis Meksikossa. :D

jessus, se on perhonen, mutta siipien kärkiväli taitaa olla yli 20 cm... meinas silmät puota päästä

Tuleva lääkäri

Aattelin pyörähtää pikasesti kertomassa, miten ensimmäinen kouluviikko meni. Eka päivä oli henkisesti aikamoista tuskaa, ko en oikein tienny miten päin olla, tai minne mennä. Pari kertaa olin väärän luokan tunnilla, mutta ei se mittään, en mie niistä kuitenkaan mittään ymmärtäny.

Viimistään koulussa sen huomaa, että ihmiset on ihan erilaisia. Koulu on pikkunen, mutta ääntä on paljon, kaikki häslää ja pälpättää ja riehuu ja kahviossa tunnelma on jo ihan ko tosi tärkeän jalkkisottelun katsomossa. Heti tuli paljon väkeä juttelemaan ja kyselemään, hetkeäkkään ei tarvi/pysty olla hiljaa tai yksinään. Tulin siihen tulokseen, että niin paljon ko mie tykkäänki latinomeiningistä, nii suomiveri tuppaa vetämään väsyneeksi aina välillä. Ehkä se toimii niinkö lihastreeni, että mitä enemmän hälisee koko päivän ja illalla kaatuu sänkyyn, nii seuraavana päivänä jaksaa aina vähän enemmän.

Sääntöjä on paljon. Muilla oli hauskaa, ko joku opettaja tuli luokkaan ja alko huomautteleen muutamille pojille, että sinun ja sinun pittää leikata hiukset ja mulla suurinpiirtein suu loksahti auki. Siis oikeasti! Ja portaikossa on aamupalan (n. klo 11 koulussa) jälkeen vartijat roskiksien kanssa ja mitään mitä on ostanu, ei saa viiä ylös. Salakuljettajiaki löytyy, mutta se näkyy olevan taitolaji.

Seuraavat päivät meni aina vaan paremmin ja paremmin ko sanoin, että haluan olla pelkästään kolmosluokkalaisten kans ja minut lykättiin sitte lääkäriksi opiskelevien luokkaan. Kemiaa, matikkaa, mikrobiologiaa... just minun juttu, eikö niin. Perjantainaki leikeltiin lehmän, sian ja kanan sydämiä ja ei siinä kauan menny ko multa liki lähti taju. Siinä sitä sitte koriskentän laiassa koittaa hengitellä syvään otsa hiestä märkänä ja saaha sen hajun pois käsistä.

Vaikka en mie edelleenkään paljoa ees ymmärrä, koitan vaan olla häiriköimättä. Tosin meän biologianope muistuttaa toooooooooosi paljon biologianopea Tyllillä, jotku tietää kuinka mahtava tyyppi se on. Se on siis niin paljon saman olonen ko olla voi. Ja se vielä piirteli mahtavia kuvia taululle jotta mieki pysyisin kärryillä, että missä mennään ja kyllä se paljon auttoki. Tyylikäs kala taululle korostettuna mahtavalla englannilla "fwISSHH". Hauskaa oli!

Vähän paha sanoa että kaveeraa tiettyjen tyyppien kanssa, koska kaikki on kaikkien kanssa, mutta se on semmonen iso lauma ihmisiä, joitten kanssa mie pyörin. Mutta tosiaan kuka tahansa saattaa pyrähtää jutteleen sulle ja ensimmäiselle viikolle tuli kolme bilekutsuaki, joista tosin pääsin vaan yksiin.

Tämmöstä täällä, lihotaan hitaasti, mutta varmasti. Siis kuka lähtee porukalla yheltä yöllä syömään tacoja? Kuka ostaa kupin nuudeleita neljältä aamulla? Kuka tillaa ison pitsan iltapalaksi yheltätoista? Entä kuka tullee samaan aikaan kylään hampurilaisten kanssa? No meksikolaiset<3